Lähdettiin yhdessä mieheni kanssa helatorstaina parin päivän patikkaretkelle Evon retkeilyalueelle. Kaksi yötä tuli nukuttua teltassa ja sitten äkkiä takaisin kotiin :) Tässä postauksessa ajattelin valottaa vähän Evon retkeilyaluetta ja kertoa kokemuksia Vaarinkorven ja Syrjänalusen laavuista sekä Evon reiteistä ylipäätään.
Matkaan me lähdettiin torstaina puolenpäivän jälkeen Evokeskukselta. Tarkoitus oli seurata merkittyjä patikkareittejä ja kävellä ensimmäisenä päivänä Sorsakolun laavulle asti, noin 10 km matka. Jo ensimmäisen kilometrin aikana jouduttiin turvautumaan karttaan ja puhelimen kartta-appiin monta kertaa, sillä lähtö Evokeskukselta oli yllättävän huonosti viitoitettu :D Vähitellen kuitenkin löydettiin oikea reitti ja vihreitä tassunjälkiä seuraamalla päästiin lopulta määränpäähän.
 |
| Ikean halpistossut olivat oivalliset leirikengät |
Matkalla oli kauniita hämyisiä metsiä, puroja, järviä, pitkospuita ja välillä vähän maantietä ja kärrypolkujakin. Vaikka kinttupolut keskellä metsää onkin rinkka selässä kaikkein vaativimpia ja raskaimpia patikoida, on ne silti mun ehdottomia suosikkejani. Tiedättekös, sellaiset satumaisen kauniit aarniometsät, joissa maa on kautaaltaan tasasenvihreän sammalmaton peittämä, puiden alimmat oksat on valon puutteessa kuolleet ja aurinko siivilöityy latvojen lomasta! Siinä ei voi kuin ihastella!
 |
| Tässä sitä aarniometsää! |
Kolmisen tuntia patikoituamme saavuttiin vihdoin Vaarinkorven laavulle. Laavun vieressä on parkkipaikka, mikä tuli meille hinoisena yllätyksenä. Autoja liikkui laavun ohi koko illan aikana ehkä neljä-viisi kappaletta, joten liikaa liikennettä ei kuitenkaan onneksi ollut. Laavun vieressä olevan järven, Sorsajärven, vesi oli juomakeploista. Tosin siinä uisekenteli kasa sammakoita, joten keiteltiin vettä muutamia minutteja ennen juomista.
Aamulla lähdettiin patikoimaan kohti Syrjänalusen laavua. Jälleen kerran kartta-appi tuli tarpeeseen. En tiedä mistä johtui, mutta välillä kilometrin matkaan saattoi kulua 10 minuttia ja välillä taas puolituntia, mikä teki kulun seuraamisen kartalla todella vaikeaksi.
Syrjänalusen laavu ja leiripaikka oli huomattavasti isompi kuin Vaarinkorven ja siellä on mm. iso nuotiopaikka isommallekin porukalle. Tällä kertaa saatiin myös viettää yö ihan kaksistaan :) Syrjänalusen lähteen vesi oli juomakelposta ja melkein yhtä kirkasta kuin kuin kraanavesi! Keiteltiin se kuitenkin myös varmuuden vuoksi.
Tässä siis vähän kuvausta Evon retkeilyalueesta, joka sijaitsee kätevästi noin 2 h ajomatkan päässä pääkaupunkiseudusta, eli hyvä kohde lyhyemmillekin reissuille. Maasto oli suhteellisen helppokulkuista eikä ainakaan meidän reiteille saatunut mitään jäätäviä ylämäkiä. Jonkin verran oli kapeata kinttupolkua, jolla sai hypellä kaatuneiden puunurunkojen yli, mutta sanoisin, että maasto sopii kuitenkin hyvin alottelijallekin. Vähintäänkin jonkinnäköinen vaelluskartta tai jopa puhelimern kartta-appi, kannattaa kuitenkin pitään mukana :)
Tarkoituksena on jossain vaiheessa tehdä postaukset mm. MSR Elixir 3 -teltasta, vaelluskengistäni sekä siitä mitä pakata mukaan lyhyelle toukokuiselle patikoinnille.
Aamulla lähdettiin patikoimaan kohti Syrjänalusen laavua. Jälleen kerran kartta-appi tuli tarpeeseen. En tiedä mistä johtui, mutta välillä kilometrin matkaan saattoi kulua 10 minuttia ja välillä taas puolituntia, mikä teki kulun seuraamisen kartalla todella vaikeaksi.
Syrjänalusen laavu ja leiripaikka oli huomattavasti isompi kuin Vaarinkorven ja siellä on mm. iso nuotiopaikka isommallekin porukalle. Tällä kertaa saatiin myös viettää yö ihan kaksistaan :) Syrjänalusen lähteen vesi oli juomakelposta ja melkein yhtä kirkasta kuin kuin kraanavesi! Keiteltiin se kuitenkin myös varmuuden vuoksi.
 |
| Syrjänalusen laavun isompi nuotiopaikka |
 |
| Syrjänalusen lähde ilta-auringossa |
Tässä siis vähän kuvausta Evon retkeilyalueesta, joka sijaitsee kätevästi noin 2 h ajomatkan päässä pääkaupunkiseudusta, eli hyvä kohde lyhyemmillekin reissuille. Maasto oli suhteellisen helppokulkuista eikä ainakaan meidän reiteille saatunut mitään jäätäviä ylämäkiä. Jonkin verran oli kapeata kinttupolkua, jolla sai hypellä kaatuneiden puunurunkojen yli, mutta sanoisin, että maasto sopii kuitenkin hyvin alottelijallekin. Vähintäänkin jonkinnäköinen vaelluskartta tai jopa puhelimern kartta-appi, kannattaa kuitenkin pitään mukana :)
Tarkoituksena on jossain vaiheessa tehdä postaukset mm. MSR Elixir 3 -teltasta, vaelluskengistäni sekä siitä mitä pakata mukaan lyhyelle toukokuiselle patikoinnille.
