Suolat syyniin

Olen siirtynyt käyttämään tavallisen ruokasuolan sijaan ruususuolaa sen korkean mineraalipitoisuuden vuoksi.  Ruokasuola on kemiallisesti puhdistettua merisuolaa, joka sisältää pääasiassa natriumia sekä vähäisiä määriä klooria. Ruususuola sen sijaan sisältää muun muassa elimistölle tärkeitä kaliumia, magnesiumia, sinkkiä ja rautaa.

Ruususuola (eli kristallisuola  tai Himalajan suola) on puhdasta ja erittäin mineraalipitoista luonnonsuolaa, joka poikkeaa täysin  tavallisesta ruokasuolasta. Ruususuolassa on 84 eri alkuainetta ja mineraalia ihmiskehon tarpeita vastaavassa muodossa. 

Tavallisen ruokasuolan haitat tunnetaan hyvin: se aiheuttaa etenkin verenpaineen nousua, turvotusta ja reumaa. Useimpien ihmisten elimistöissä jo ennestään liikaa suolaa, mutta siitä huolimatta heillä on jatkuva suolannälkä. Ruokasuola on mineraaliköyhää, teollista suolaa joka ei tyydytä luonnollista suolantarvettamme. Ruususuola sen sijaan on puhdasta, luonnonmukaista ja käsittelemätöntä suolaa, jossa on kaikki olennaiset mineraalit tallella. Suolan laatu on siis avainasemassa: luonnollista ruususuolaa imeytyy kehoon vai tarvittava määrä, kun taas liiallista ruokasuolaa poistaakseen keho joutuu toisinaan käyttämään jopa tärkeää solunestettä. Munuaisemme pystyvät erottelemaan noin 5-7 g natriumkloridia päivittäin, mutta varsinkin teollisia elintarvikkeita käytettäessä tämä luku ylittyy usein huomattavasti.

Ruususuolan luonnollisen koostumuksen väitetään huolehtivan kehon neste- sekä pH-tasapainosta. Veteen liuotessa ruususuola johtaa sähköä ja sähkönjohtavuuden sanotaan auttavan kehon solunesteen kulkeutumisessa, vahvistaen useita elintärkeitä toimintoja, kuten happo-emästasapainoa, sokeritasapainoa, hermosolujen kommunikointia sekä ruoansulatusta. Ruususuolan väitetään myös olevan voimakas antihistamiini, ehkäisevän lihaskramppeja, vaikuttavan positiivisesti sydämen toimintaan ja puhdistavan keuhkoja.

Lähteet ja lisätietoa:
http://www.saltlife.fi/Suolaa-maalta-ja-mereltae/Himalajan-suola
http://www.mynewsdesk.com/fi/cocovioy/pressreleases/asiantuntija-hylkaeae-perinteinen-poeytaesuola-puhdistamattomilla-suoloilla-enemmaen-makua-ruoanlaittoon-1000239
http://www.luomuruokatukku.fi/pdfpub/Suola.pdf

Moa The Green Balm

Jo pidemmän aikaa olen luonnonkosmetiikan saralla käyttänyt Moan The Green Balmia. Tutustuin tähän kaiken pelastavaan voiteeseen jo reilu vuosi sitten ja ainesosaluetteloa tutkittuani totesin, että lähes kaikki tarvittava löytyy jo kaapista, joten teen voiteen itse. Yllättäen, en tänä päivänäkään ole saanut tehtyä vielä voidetta itse, joten taivuin hakemaan luontaistuotekaupasta 50 ml purkin :D Purkki on pieni, muutta riittoisa. Itselläni yksi 50 ml purkki kestää käytössä melkein puoli vuotta.

The Green Balmin ainesosaluettelo ei ole kovinkaan ihmeellinen: tavallisimpia kauneudenhoidossa käytettyjä öljyjä, mehiläisvahaa, teepuu-öljyä ja siankärsämöuutetta. Kuitenkin juuri siankärsämön sisältyminen ainesosiin sai minutkin kiinnostumaan tuotteesta - sen verran olen siankärsämön vaikutuksista ihonhoidossa (ja ylipäätään kehon hyvinvoinnissa) lukenut ja omakohtaisesti myös kokenut. 

Voide kelpaa lähes kaikkeen! Pari kuukautta sitten etsin kuiville rystysille ja huulille pelastavaa ihmevoidetta. Nyt taas The Green Balmiin törmätessäni hain luononmukaista silmämeikin poistoainetta. Voide autta  myös ihottumiin, palovammoihin, rakkoihin, haavoihin, hyttysenpuremiin, arpien vaalentamiseen, finnien kukistamiseen... you name it!

Eniten voidetta tulee käytettyä vesiliukoisen silmämeikin poistamisessa, jossa voide toimii huippuhyvin. Pieni nokare lämmitetään sormien välissä ja hierotaan silmien iholle. Tämän jälkeen pyyhitään paprerilla ja vanulla. Välillä teen saman koko kasvoille ja pyyhin kuumaan veteen kastetulla pyyheliinalla. Moan nettisivuilta löysin myös vinkin, jonka mukaan kuumaa pyyheliinaa kannattaa hetken aikaa pitää kasvoilla ja antaa Green Balmin ainesosien vaikuttaa lämmön tehostamana. Lisäksi käytän tätä kaikkiin pieniin naarmuihin ja ihottumantyyppisiin ongelmiin ja myös rakkoihin tämä on tepsinyt. Kaiken kaikkiaan siis mainio tuote! :)

Tähän nettikauppaan ei olisi pitänyt eksyä...!

Oi voi... Tuntitolkulla aikaa ja sievoinen summa rahaa tuhlautui, kun sattuman sanelemana löysin itseni luonnonkosmetiikkaa myyvästä LoveLula-nettikaupasta. Kaikki alkoi siitä, kun shampooni loppui. Shampoon lisäksi tuli kuitenkin hankittua silmänympärysvoide ja kosteuttava kasvoseerumi sekä kuorintavoide. Ihana ylläri oli, että ostosten arvon ylittäessä tietyn summan, sai kaupan päälle 10 (!) tuotenäytettä, joista osa osoittautui ihan täysikokoisiksi tuotteiksi (mm. huulirasva ja "huulinektari").

Kaupanpäällisiä

Ikä ei tule yksinään.. :D

LoveLula tarjoaa myös kuukausittaisen ylläriboksin, jonka tilaamista harkitsen. Usein tulee urauduttua aina vaan niihin samoihin tuotteisiin, ja ylläriboksi toisi takuuvarmasti uusia ihania tuttavuuksia. Toisaalta kuitenkin ylläriboksin riskinä on se, että saakin tuotteita, jotka eivät sovi omalle iholle tai joita ei vaan tarvitse. Houkuttaa kuitenkin vähäsen tilata... :D

Evon retkeilyalue

Lähdettiin yhdessä mieheni kanssa helatorstaina parin päivän patikkaretkelle Evon retkeilyalueelle. Kaksi yötä tuli nukuttua teltassa ja sitten äkkiä takaisin kotiin :) Tässä postauksessa ajattelin valottaa vähän Evon retkeilyaluetta ja kertoa kokemuksia Vaarinkorven ja Syrjänalusen laavuista sekä Evon reiteistä ylipäätään. 

Matkaan me lähdettiin torstaina puolenpäivän jälkeen Evokeskukselta. Tarkoitus oli seurata merkittyjä patikkareittejä ja kävellä ensimmäisenä päivänä Sorsakolun laavulle asti, noin 10 km matka. Jo ensimmäisen kilometrin aikana jouduttiin turvautumaan karttaan ja puhelimen kartta-appiin monta kertaa, sillä lähtö Evokeskukselta oli yllättävän huonosti viitoitettu :D Vähitellen kuitenkin löydettiin oikea reitti ja vihreitä tassunjälkiä seuraamalla päästiin lopulta määränpäähän.

Ikean halpistossut olivat oivalliset leirikengät

Matkalla oli kauniita hämyisiä metsiä, puroja, järviä, pitkospuita ja välillä vähän maantietä ja kärrypolkujakin. Vaikka kinttupolut keskellä metsää onkin rinkka selässä kaikkein vaativimpia ja raskaimpia patikoida, on ne silti mun ehdottomia suosikkejani. Tiedättekös, sellaiset satumaisen kauniit aarniometsät, joissa maa on kautaaltaan tasasenvihreän sammalmaton peittämä, puiden alimmat oksat on valon puutteessa kuolleet ja aurinko siivilöityy latvojen lomasta! Siinä ei voi kuin ihastella!

Tässä sitä aarniometsää!

Kolmisen tuntia patikoituamme saavuttiin vihdoin Vaarinkorven laavulle. Laavun vieressä on parkkipaikka, mikä tuli meille hinoisena yllätyksenä. Autoja liikkui laavun ohi koko illan aikana ehkä neljä-viisi kappaletta, joten liikaa liikennettä ei kuitenkaan onneksi ollut. Laavun vieressä olevan järven, Sorsajärven, vesi oli juomakeploista. Tosin siinä uisekenteli kasa sammakoita, joten keiteltiin vettä muutamia minutteja ennen juomista.

Aamulla lähdettiin patikoimaan kohti Syrjänalusen laavua. Jälleen kerran kartta-appi tuli tarpeeseen. En tiedä mistä johtui, mutta välillä kilometrin matkaan saattoi kulua 10 minuttia ja välillä taas puolituntia, mikä teki kulun seuraamisen kartalla todella vaikeaksi.

Syrjänalusen laavu ja leiripaikka oli huomattavasti isompi kuin Vaarinkorven ja siellä on mm. iso nuotiopaikka isommallekin porukalle. Tällä kertaa saatiin myös viettää yö ihan kaksistaan :) Syrjänalusen lähteen vesi oli juomakelposta ja melkein yhtä kirkasta kuin kuin kraanavesi! Keiteltiin se kuitenkin myös varmuuden vuoksi.

Syrjänalusen laavun isompi nuotiopaikka

Syrjänalusen lähde ilta-auringossa

Tässä siis vähän kuvausta Evon retkeilyalueesta, joka sijaitsee kätevästi noin 2 h ajomatkan päässä pääkaupunkiseudusta, eli hyvä kohde lyhyemmillekin reissuille. Maasto oli suhteellisen helppokulkuista eikä ainakaan meidän reiteille saatunut mitään jäätäviä ylämäkiä. Jonkin verran oli kapeata kinttupolkua, jolla sai hypellä kaatuneiden puunurunkojen yli, mutta sanoisin, että maasto sopii kuitenkin hyvin alottelijallekin. Vähintäänkin jonkinnäköinen vaelluskartta tai jopa puhelimern kartta-appi, kannattaa kuitenkin pitään mukana :)


Tarkoituksena on jossain vaiheessa tehdä postaukset mm. MSR Elixir 3 -teltasta, vaelluskengistäni sekä siitä mitä pakata mukaan lyhyelle toukokuiselle patikoinnille.

Reissunpäällä

Koen olevani melko onnekas, kun saan matkustaa työni puolesta. Vietän viikoittain yhden päivän jossain tytäryhtiössämme Pohjoismaissa. Viime viikolla sattui kaksi tytäryhtiökäyntiä samalle viikolle, eli vietin tiistain Tukholmassa ja keskiviikon Oslossa. 

Tässä vähän kuvasatoa reissusta. Luonnollisesti näillä tytäryhtiökäynneillä tulee aina syötyä hyvin! :D

Juoksujalkaa!

Pitkästä aikaa tuntuu, että juoksukärpänen on taas purassut! Muutamia vuosia sitten juoksin ahkerasti ja treenasin jossainmäärin tavoitteellisesti puolimaratoneille. Pari vuotta sitten juoksemin kuitenkin loppu kuin seinään - en todellakaan tiedä kyllä miksi! 

Tätä motivaationpuuskaa tukeakseni päätin hankkia uudet juoksukengät. Vanhat Asicsen Gel Nimbukset olivatkin jo palvelleet yli viis vuotta, joten ehkä nyt oli jo aikakin uusia kengät. Gel Nimbukset on todella vaimennetut kengät ja siten myös todella painavat. Nyt halusin huomattavasti kevyemmät kengät ja valitsin Adidaksen Adizero Boston Boostit, joilla on painoa vain 200 grammaa, verrattuna Gel Nimbuksien 320 grammaan! Aikamoinen ero. Ei ihmekään, että mulla on jäätävät reisilihakset, kun oon vuositolkulla raahannut ylimääräistä sataa grammaa mukanani! :D

Kävin heti kengät hankittuani lyhyellä 6 km lenkillä ja hyvältähän noi jalassa tuntuivat. Toki nyt, kun edellisestä lenkistä on jo kulunut tovi, nilkat hieman väsyivät jo noinkin lyhyellä lenkillä, ja tietysti jalkapohjan tottuminen uuteen kengän muotoon myös vie hetken. Mutta kevyt ja hyvin rullaava oli askel. Kenkä on profiililtaan neutraali, mikä sopii itselleni hyvin. Mulla on ihan vähäistä ylipronaatiota ja aiemmin oonkin teettänyt itselleni juoksupohjalliset, joita saatan harkita myös näihin jossain vaiheessa.

Sykemittaristani (Polar Beat) oli patteri yllättäen loppu, mutta Fitbit-aktiivisuusmittarillani sain kuitenkin seurattau lenkin pituutta ja vauhtia. Otin lenkin ihan iisisti ja pysähdyin myös napsimaan kuvia lenkkipolun varrelta :) 

Päivän lenkki 30.4.2016

Pituus: n. 6,5 km

Aika: 47 min

Keskisyke: -

Max syke: -

Kulutetut kalorit: 349 kcal

Aamun vaikeita valintoja

Joka aamu kohtaan saman haastavan valinnan, joka on vain yksinkertaisesti tehtävä: mistä Muumimukista juon aamukahvini tänään? Muumimukeja kun multa löytyy kaapin kätköistä arviolta noin kolmekymmentä! Uusin tulokas on suloinen Muumitalo-muki, jonka hankin itselleni kevään piristäjäisiksi. Lähes kaikki muut mukit oon saanut lahjaksi. Toinen lempparini on Primadonnan hevonen, josta mulla on myös kulho. 

Onko siellä muita Muumimuki-friikkejä? :)