Eilen oli lätkämatsi - hävittiin 5-0. Olin ekan erän puolustamassa ja kaksi vikaa erää hyökkäämässä. Olen aina ennen ollut puolustaja ja musta on aina tuntunut, että oon suorastaan syntynyt puolustamaan, mutta eilen koin herätyksen. Hyökkääminenhän olikin kivaa :D Pääsin kerran yksin läpi, mutta vedin suoraan päin veskaa. Hyökkäyksessä ei ole samanlaisia henkisiä paineita kuin puolustuksessa. Jos otan spurtin hyökkäyspäähän ja menetän kiekon, niin alhaalla on (toivottavasti) kaksi pakkia vielä paikkaamassa. Jos taas puolustajana otan spurtin ja lähden yksinäni kikkailemaan hyökkäyspäätyyn, niin alas jää vain yksi pakki varalle.
Meidän joukkue pelaa kahta sarjaa: ns. "oikeaa sarjaa", jossa pelaa parhaat pelaajat ja Hot Mamas sarjaa, jossa parhaimmat ei saa pelata. Mä en ilmeisesti ole niin hyvä, etten saisi pelata Mamas-sarjaa :D Eilinen oli Mamas-sarjan matsi. Eilinen matsi oli todella rankka, sillä pelaajia ei ollut kuin 10, eli just kaksi kentällistä. Vähän mä kyllä ihmettelen, kun oon kuitenkin ajatellut, että kunto olisi tässä vuosien varrella kohonnut, että miksi mä olen kahden spurtin jälkeen jäällä aivan kuollut. Siis suorastaan haukon happea? Mä haluaisin jonain päivänä olla niin kovassa kunnossa, että jaksaisin koko pelin spurttailla ilman, että meinaan pyörtyä :)
Meidän joukkue pelaa kahta sarjaa: ns. "oikeaa sarjaa", jossa pelaa parhaat pelaajat ja Hot Mamas sarjaa, jossa parhaimmat ei saa pelata. Mä en ilmeisesti ole niin hyvä, etten saisi pelata Mamas-sarjaa :D Eilinen oli Mamas-sarjan matsi. Eilinen matsi oli todella rankka, sillä pelaajia ei ollut kuin 10, eli just kaksi kentällistä. Vähän mä kyllä ihmettelen, kun oon kuitenkin ajatellut, että kunto olisi tässä vuosien varrella kohonnut, että miksi mä olen kahden spurtin jälkeen jäällä aivan kuollut. Siis suorastaan haukon happea? Mä haluaisin jonain päivänä olla niin kovassa kunnossa, että jaksaisin koko pelin spurttailla ilman, että meinaan pyörtyä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita :)