Painavaa asiaa juoksemisesta.

Olen tässä miettinyt tuota juoksemista. En ole koskaan oikein jaksanut stressata juoksemisesta niin, että oisin ajatellut, että on pakko käydä tiettyinä päivinä juoksemassa tietyn mittaisia lenkkejä. Oon aina mennyt hyvällä mutu-tuntumalla ja silti on tullut 1-3 kertaa viikossa käytyä lenkillä. Nyt on kuitenkin alkanut tuntua, että haluaisi ehkä jollain tasolla kehittyä juoksijana ja tarvistisi vähän ohjeita ja neuvoja sekä säännöllisyyttä harjotteluun. Lainasin kirjastosta Juoksijan opas -kirjan, jossa on melko hyviä vinkkejä treeniohjelman tekoon.

Väillä mietin, että jaksaisko sitä käydä lenkillä, tai harrastaa ylipäätään mitään liikuntaa, jos vois olla varma, että ei tästä yhtään lihois ja vois silti syödä samalla lailla. Siis onko mun motiivi juoksemiseen kuitenkin niinkin pinnallinen kuin ulkonäkö? Kai se on myönnettävä, että timmimpi booty on todella hyvä motiaavtion lähde ja sykemittarin kalorilaskuri piiskaa juoksemaan vielä vähän pidempään. Se ei kuitenkaan varmastikaan oo ainoa syy miksi juoksen. Maalis-huhtikuussa, kun jouduin selkäkivun takia olemaan puolitoista kuukautta lähes kokonaan liikkumatta, huomasin, että olo oli kokoajan jotenkin levoton ja löysä. Vaikka siis pysyisinkin näissä samoissa mitoissa liikkumattakin, niin luulen (ja haluan kovasti uskoa), että kävisin silti ihan vain huvikseni juoksemassa :)

Olen nyt ihan hukassa noiden sykerajojen kanssa! Juoksijan oppaassa sanotaan, että maksimisyke voidaan laskea joko kaavalla 220 - ikä tai kaavalla 205 - 1/2 iästä. Joka tapauksessa näillä kaavoilla laskettuna mun maksimisyke olisi välillä 192 - 196. Keskiarvosyke mulla on melkein lenkillä kuin lenkillä noin 155, eli lähes 80% maksimisykkeestä! 80%:n syke on oppaan mukaan kohtalaisen vauhdin ylärajalla ja anaerobisen alarajalla. Matalammalla sykeellä juokseminen tuntuu musta jotenkin turhalta ja tehottomalta, enkä mä mielestäni mitenkään liian kovaa juoksen - pikemminkin melko hitaalla vauhdilla. Yhden treeniohjelmamallin mukaan pitäisi juosta pari kertaa viikossa puolen tunnin lenkki 65-75% sykkeellä, mikä mulla tarkottais noin 137:n sykettä. Mun sykkeenihän on noissa lukemissa jo pelkästä kävelemisestä! No, ehkä en stressaa näistä luvuista tämän enempää :)

Luulen, että tällanen itse itselleni räätälöimä juoksuohjelma saattais antaa jälleen uutta puhtia juoksemiseen, samoin juoksupäiväkirjan pitäminen. Ei sillä, että juokseminen olis musta ollut jotenkin vastenmielistä, mutta kaipaa kuitenkin jotain piristystä. Kaksi asiaa mulla on tullut jo entuudestaan mieleen, joita ilman en (noin psykologisesti) vois juosta:

Tavoite. Toissa talvena koko juoksuharrastukseen sain kipinän Naisten kympistä, johon päätettiin osallistua työporukalla. Sen jälkeen lähdettiin työporukan kanssa Tampereelle Varalan maratoniin. Siellä juostiin viestimaraton, eli joukkueena, jossa jokainen juoksi 9-12 km. Siitä seuraava tavoite mulla olikin toukokuussa 2011 juostu puolikas Latviassa. Nyt on tähtäimessä Midnight Run Helsinki  (10 km) ja puolikas Espoon rantamaratonilla. Ilman tällasia tavotteita lenkille lähtö olis huomattavasti haastavampaa enkä varmaan olis koskaan edes huomannut kuinka ihanaa juokseminen on. Pienenä plussana tällasiin juoksutapahtumiin osallistumisessa on juoksupaita, jonka saa melkein kaikista :)

Musiikki. En oo koskaan juossut ilman musiikkia (paitsi kerran, kun iPodista loppu latuu kesken lenkin). Siitä saa ihan mielettömästi energiaa, kun joku hyvä biisi pärähtää soimaan. Välillä menee ihan iho kananlihalle ja tekee mieli vaan pinkoa menemään :D Mieluiten juoksen ihan normi biisejä kuunnellen, sellasia, joiden mukana voi laulaa. Nopea tempo ei biiseissä ole mulle mitenkään tärkeää, se saattaa jopa haitata juoksemista, kun jalat lähtee huomaamatta menemään biisin tahdissa. Siis Antti Tuiskua kehiin!