Näin taas viime yönä kummia, pelottavia juttuja. Unihalvaus tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että ihmisen kehon nukahtaessa mieli jääkin vielä hereille. Kun ihminen nukahtaa, lihasjännitys poistuu ja ihminen on tavallaan "halvaantunut", ihan vaan, ettei heittelehtis ja satuttais itseään unissaan. Samalla mielen pitäis myös käydä nukkumaan, mutta joillain se jääkin roikkumaan unen ja valvetilan välille.
Tutkimusten mukaan jokainen ihminen kokee kerran elmässään unihalvauksen, mutta joillain tämmöset "kohtaukset" on toistuvia. Niiden laukaisijaksi epäillään stressiä, mutta oikein varmaa tieto ei ole. Itse saan unihalvauksia noin pari-kolme kertaa kuussa. Ensimmäiset muistaakseni kun oli noin 15-vuotias.
Mikä unihalvauksista tekee melkosen järkyttäviä ja ahdistavia on se, että lähes kaikki kokee halvauksen aikana jonkin pahan läsnäolon. Voi kuulla ääniä, tuntea kosketuksen ja nähdä hahmoja. En tiedä miksi, mutta useimmat ihmiset pystyy halvaustilasta huolimatta avaamaan vähän silmiään ja sekös vasta mukavaa on, kun näkee oman huoneen melko tarkasti ja siellä joitain hahmoja. Itse olen jo oppinut pitämään silmät kiinni. Kaikki on niin todentuntuista ja pystyn tuntemaan kaiken. Usein luulen ravistelevani Thomasta hereille, että se herättäis mut, ja pystyn tuntemaan sen käden mun kädessä, mutta kun vihdoin herään, oonkin ihan toisella puolella sänkyä!
Pahimpia juttuja, joita ole halvauksen aikana nähnyt, oli se, kun näin jonkin hahmon, jolla oli violetti naamio kasvoillaan olevan kontillaan meidän sängyn jalkopäässä. Pelästyin ihan helvetisti! Tiesin kyllä, että pitää vaan pysyä rauhallisena ja yrittää herättää itsensä, mutta sillon mut valtas sellanen paniikki, ettei ikinä milloinkaan ennen. Rupesin vaan huutamaan ja kiljumaan (oman pääni sisällä siis) ja en edes muistanut, että mun vieressäni nukkuu Thomas, vaan huusin veljiäni apuun. Toisen kerran pelästyin melkein yhtä paljon, kun näin sängyn vierellä seisomassa pikkulapsen...
Oon oppinut toisinaan estämään unihalvauksen tulon. Kun sellanen halvauskohtaus on tulossa, tuntuu kuin putoais tai vajoais kovaa vauhtia pimeän veden alle. Jos tässä vaiheessa jaksan ja tajuan taistella itseni hereille (mikä on ihan älyttömän raskasta!) niin kaikki on ok. Jos tajuan vasta, kun halvaus on jo alkanut, että nyt pitäis herätä, niin koko tilanne onkin hemmetin paljon ahdistavampi. Korvissa humisee, kuuluu ääniä, ei haluais avata silmiä, mutta silti jokin käskee sua heräämään nyt heti... Se on ihan käsittämätöntä, miten vaikeaa siitä tilasta on herättää itsensä!
Thomakselle olen sanonut, että jos siitä vaan ikinä tuntuu, että mä nään painajaisia, niin sen on heti herätettävä mut. Jos vaikka herättäis mut sata kertaa turhaa ja yhden kerran unihalvauksen vuoksi, niin sekin olis sen väärti. Kerran unihalvauksen aikana huomasin, että pystyn vielä kontrolloimaan hengitystäni ja rupesin hengittämään ihan sika nopeesti. Thomas sattu olemaan silloin vielä hereillä ja herätti mut. Kerran päätin, että en edes yritä herätä ja sillon vaan nukahdin kokonaan. En tiedä miksi, mutta useimmiten mua pelottaa kohtauksen alettua niin paljon, että en uskalla antaa vaan mennä. Jokin sisin ja syvin tarve sanoo mulle, että nyt on herättävä. Ja niin mä yritän..
Ja miksi mä kirjoitan tästä blogiini? Jotta joku, joka ei tiedä unihalvauksesta ja luulee olevansa päästään vialla, tajuais että kyseessä on ihan vaan fysikaalinen häiriö. Ja jotta ne jotka niistä tietävät kärsivänsä, voisivat jakaa vinkkejä, miten estää kohtauksen tulon tai millä ne saa kokonaan loppumaan.
Hyi kamala, tuli kylmät väreet, kun luin tämän!
VastaaPoistaMulle tulee kanssa unihalvauksia, nykyään onneksi aika harvoin. Omissa halvauksissa olen aina aistinut tuota samaa "pahuutta", mutta joskus siihen tulee tosiaan mukaan näköharhat. Joskus olen niissä täysin samassa paikassa, kuin missä nukun, joskus taas vaikkapa viereisssä huoneessa. Silloin yritän aina huutaa apua, kun tuntuu siltä, että jotain kamalaa tapahtuu ja pian, mutta tiedän, ettei kukaan kuule.
Ahdistavimmat kerrat minulla ovat olleet, kun näköharhoihin on yhdistynyt tunne, että jokin voima nostaa minut lankkujäykkänä pystyyn:( Pahimmassa kokemuksessa tuon tapahtuessa aloin myös kuulla, että jokin nakertava ääni "käveli" minua päin ja lopulta se kuiskasi jotain korvaani joka tuntui kun sen voimasta voisi kuolla. Kerran unihalvvaus oli sen verran miedon oloinen, että jotenkin annoin vain mennä ja huomasin leijuvani nukkuvan minäni yläpuolella katossa. Näin kuinka siskoni tuli mua herättämään ja äkkiä olinkin hereillä. Mutta enää en ole pystynyt samaan.
Todella helpottavaa tietää, että muutkin näitä kokevat!:) Olen onneksi aina tiennyt, mitä ne kohtaukset ovat, koska ystävälleni on tullut samanlaisia, mutta hyvin harvoin näistä missään kuulee.
Mullekin tulee välillä tunne, että joku kiskoo mua nilkoista pois sängystä. Ja välillä ihan tunnen jonkun kädet nilkkojeni ympärillä. Jäätävää. Mutta noi jutut mitä mä näen ja koen on onneks vielä aika siedettäviä verrattuna siihen, mitä jotkut näkee. Mun näkemät hahmot on aina tosi epämääräsiä, mutta jotku näkee ihan ihmisiä kaikkine yksityiskohtineen.
VastaaPoistaMä sain kuulla, että tälle on nimikin vasta kolmisen vuotta sitten. Eli lähes kahdeksan vuotta ihmettelin, että mitä tää on ja olin öisin ihan kauhuissani. Ei oo muuten mikään ihme, etten oo yli kymmeneen vuoteen uskaltanut katsoa yhtään kauhuleffaa! :D En halua mitään virikkeitä omiin painajaisiini.
Mä en ole koskaan kokenut tuollaista, onneksi, mutta moni kaveri on. Yksikin on nähnyt tappaneensa itse itsensä tavallaan vierellään. Mä olen lukenut että ilmeisesti mahallaan tai kyljellään nukkuessa ei voi näitä tulla? Mä pelkään aina että yhtäkkiä saankin tuollaisen niin en uskalla koskaan nukkua selälläni. En kyllä edes tiedä että onko sillä oikeasti vaikutusta. :D
VastaaPoistaMäkin muistan lukeneeni, että selällään nukkuessaan noita halvauksia tulee useimmiten. Välillä yritän muistaa nukkua mahallaan tai kyljellään, mutta en kyllä tiedä, että missä asennossa sitä loppujen lopuks päätyy nukahtamaan :)
VastaaPoistaOsuipa silmiini tämä postaus. Itse sain myös ensimmäisen unihalvaus-kohtaukseni 17-vuotiaana ja kärsin niistä n. 8vuotta, kunnes silmiini osui netissä eräs gradu. Laita googleen hakusanat: "gradu unihalvaus". Ensimmäisenä hakutuloksena tuleekin "Öinen kauhu - kokemus ja selviytyminen unihalvauksesta kärsivillä".
VastaaPoistaLuin tämän gradun vuosia sitten, ja sain heti helpotuksen tähän kauhuun. Päätin, että nyt yritän nukahtaa mahallani/kyljelläni, josko se auttaa. ja se auttoi. En ole saanut unihalvauksia kertaakaan sen jälkeen. Jonnekkin syvälle se unihalvaus pelko on kuitenkin mennyt, sillä en edes pysty nukahtamaan nykyään selälläni.
Toivottavasti saat apua ko. tekstistä!
T. Jerita